200X arki haltuun

Nyt olisi varmaankin aika saada Onnenkartanon terassi vihdoin kesäkuntoon. Joulun jälkeen terassille viskattu joulukuusi lojuu siellä edelleen, eikä paikka muutenkaan houkuttele oleskelemaan.

Terassi on toiminut tähän asti lähinnä varastona. Talon ulkoportaat, jotka eivät mahdu oikealle paikalleen talon ollessa kirjahyllyssä, ovat ikkunan (vai terassin oven?) edessä. Pari talvella Tiimarin alennusmyynnistä ostettua tuolia odottelee tuunaamista, ja jo ennen lumien tuloa talteen otetut sammalet ovat jääneet talven aikana käyttämättä. Nyt terassille täytyisi tehdä ainakin lattia, kunnon kaasugrilli, kukka-amppeli ja ehkä vähän muutakin kasvillisuutta. Pitänee vielä kalusteitakin miettiä.

Joulukuusen tein muuten viime jouluksi valkoisesta oikeasta piippurassista, runkona on varrastikku. Maalasin sitten valmiin kuusen ja kiinnitin tuollaiseen muovijuttuun, jonka alkuperästä en tiedä. Valoina pattereilla toimiva oikea jouluvalosarja.

Seuraa blogiani bloglovin’in avulla

Viime ajat ovat menneet vähän isompien juttujen parissa, joten nukkisrintamalta ei kuulu mitään uutta. Lisäilen nyt kuitenkin vähän vanhoja kuvia, tällä kertaa rintamamiestalon peruskorjauksesta. Tämä talo on kirppikseltä vuosia sitten hankittu. Remontti on edennyt vähitellen, joskin muutama vuosi on tainnut asukkailla taukoa tulla talon laittamiseen. Talo on nyt komerossa, eikä siellä pysty oikein valokuvaamaan, joten täytyy tyytyä koko talosta vähän suttuiseen kuvaan.

Talo on kokonaan vanerista tehty, liekö jonkun vankilan tms. mallistoa, olen nähnyt tällaisia taloja ainakin paikallisissa neuvoloissa.

Perheen isällä on näköjään jatkuvasti kantoliina päällä, että on sitten helppoa sujauttaa lapsi sinne tarvittaessa. Sohvan olen itse tehnyt, lipasto ja astiat ostettuja. Koira on joku vanha kokomassainen koriste-esine, en tiedä mitä materiaalia lienee.

Nojatuoli on ostotavaraa.

Keittiön unikkoverho on kartonkia, johon olen itse värittänyt unikot. Keittiökalusteet rakensin pahvista ja paperista, työtaso on Ikean oikean keittiökaapin mukana tullutta kivikuvioista “viilua”. Vetimet leikkasin tuikkukynttilän kiposta. Pöytä ja tuolit eivät näköjään nyt näy kunnolla yhdessäkään kuvassa, mutta pöytälevy on Pringles-purkin kansi, jonka pohjaan olen liimannut pahvia vahvikkeeksi. Pöydän jalka on sitruunamehupullon yläosa siniseksi maalattuna. Tuolien istuimet leikkasin pakasterasiasta ja verhoilin, jalat rautalankaa. Koiranruoka on nappiin liimattua soijarouhetta.

Sängyn vääntelin rautalangasta ja maalasin pienoismallimaalilla. Makuuhuoneen tapetti on ryppyistä lakanakangasta.

Tänään tuli tarve tehdä tuoleja. Ensin aikomuksenani oli harjoitella lopultakin (käsikäyttöisen) lehtisahan käyttöä ja leikata vanerista edes tuolin istuinosia kokeeksi, mutta sitten alkoikin tuntua siltä, että mitään suunnittelua tai vaivannäköä vaativaa ei nyt vaan jaksa. Niinpä kokosin balsasta, mäntyrimasta ja parista hammastikusta tällaisen tuolin.

Tuolille ei ole vielä sijoituspaikkaa mielessä, joten jätin pintakäsittelyn (todennäköisesti maalaus) vielä tekemättä. Tässä tuolien tekemisessä on kyllä se ikävä puoli, että niitä yleensä tarvitsisi tehdä useampi samanlainen kappale, jotta voisi kokonaisen ruokailuryhmän koota, ja sekös vasta on tylsää. Näitä en nyt onneksi pystykään tekemään enempää, kun tuo rima pääsi loppumaan.

Minulla on pitkään pyörinyt askartelutarvikkeiden joukossa pussillinen puisia tiitä, siis niitä joita golfissa käytetään. Niistä oli nyt ihan pakko tehdä pari ikeahenkistä lasten jakkaraa, pöytäkin varmaan tulee samaan sarjaan lähiaikoina.

Jakkaroiden jalat eli nuo tiit olivat jo valmiiksi tuollaisia sinisiä. Istuinosat leikkasin yllättäen balsasta. Kolhuisuudesta päätellen nämä jakkarat ovat olleet lasten käytössä jo pidemmän aikaa.

Onnenkartanon arkiolohuone on kalustettu vanhan sohvan lisäksi muutenkin isännän vanhoilla kalusteilla, TV-tasokin on isännän ensimmäisestä asunnosta. Itse televisio tosin vielä puuttuu, nyt Onnenkartanon väki joutuu katselemaan Lundbyn asukkailta lainattua vanhaa TV:tä. Kalusteen kokosin balsasta ja petsasin teellä hieman tummemmaksi.

Pyykkejä on mukava levittää BB:tä katsellessa, joten pyykit ovat jääneetkin lojumaan television eteen.

Pyykkitelineen olen tehnyt joskus vuosia sitten. Se on väsätty varrastikuista ja rautalangasta.

Sohvan viereen tarvitaan tietysti vielä sohvapöytä, jossa kaukosäätimiä ja käytettyjä astioita voi säilyttää. Sohvapöydänkin tein balsasta, pöytälevyn “maitolasi” on leikattu tuorejuustopurkin kannesta.

Tämän sohvan Onnenkartanon isäntä sai sukulaiseltaan käytettynä muuttaessaan ensimmäiseen opiskelijayksiöönsä. Sohva on muotoutunut juuri sopivan mukavaksi, eikä isäntä ole vielä suostunut siitä luopumaan – ja miksipä sitä hyväkuntoista sohvaa poiskaan heittämään. Sohva sijoitettiin yläkerran arkiolohuoneeseen, jonne perhe keskittää tv:n katselun.

Rakensin sohvan samalla periaatteella kuin aiemmin esitellyn valkoisen sohvan: runkona styroksia ja vaahtomuovia. Tämän sohvan verhoilu on puuvilla-polyesterivelouria. Hieman ohuempi kangas olisi saattanut toimia vielä paremmin, mutta eipä nyt tähän hätään kangasvarastoistani muuta tähän tarkoitukseen sopivaa löytynyt.

Halvan punnan innostamana tilasin Englannista muutaman nukkekotikirjan, mm. Sheila Smithin Making 1/12 Scale Wicker Furniture for the Dolls’ House. Punontatekniikka vaikutti varsin mielenkiintoiselta ja helposti monenlaisiin tarkoituksiin sovellettavalta. Ensimmäisistä harjoituskappaleista ei tosin vielä ihan ykköslaatuisia tullut.

Ihan ensimmäisestä tuolikokeilusta ei ole edes kuvaa. Otin aluksi liian paksua rautalankaa, ja sen takia tuolin muotoilu ei ihan onnistunut… ja tuli siinä jokunen muukin moka tehtyä jo suunnitteluvaiheessa (ainahan pitää heti soveltaa ohjetta, eikä tehdä suoraan ohjeen mukaan ). Lelukorin yritin tehdä ihan kirjan ohjeella, muttei siitäkään ihan samanlainen tullut, toimiva kuitenkin. Lisäksi valmistui vielä tuoli, joka nyt ainakin toistaiseksi saa olla Onnenkartanon lapsen huoneessa.

Lopuksi vielä yksi ostettu huonekalu, josta vihdoin sain näpättyä kuvan.

Ostin tämän design-tuolin muutama kuukausi sitten Tampereelta. Tuoli on hieno, valitettavasti en nyt vaan saa millään päähäni sen suunnittelijaa.

Uusien kuvien ottaminen tuntuu nyt huonojen valaistusolosuhteiden takia mahdottoman työläältä, joten kaivelenpa taas esille vanhoja kuvia. Tekeehän se hyvää itsellekin vähän muistella, että mitä kaikkea keskeneräistä varastosta löytyykään.

Tämän talon ostin muistaakseni kesällä 2005 kirpputorilta jostain Kotkan seudulta. Kuvissa näkyvät kalusteet taisivat tulla talon mukana. Talo on jonkun itse tekemä, tosin mallia on ilmeisesti otettu Lundbystä. Koko on ehkä hiukan Lundbytä pienempi, eli ainakin yläkerran huonekorkeus on vähän matalahko.

Takkahuoneen tunnelma on ehkä hieman kylmähkö. Kirkkaanpunaiset tapetit saattaisivat olla ihan kivat jossain muussa yhteydessä, ja miksei sitten myös tuo puukuvioinen lattian muovimattokin…

Alakertaan sijoittuvan makuuhuoneen kokolattiamatto ei näytä enää kovin raikkaalta, ja tapetitkin tuntuvat makuuhuoneeseen hiukan turhan levottomilta.

Yläkerran keittiössä on myös puukuvioinen muovilattia ja punaiset tapetit.

Jotain säilyttämisen arvoistakin talon sisäpinnoista löytyy: Alakerran kylpyhuoneen lattiassa on hieno vanha kaakelointi (kuvioitua kontaktimuovia).

Hieman erikoisten ikkuna- ja oviaukkojen ja muutenkin persoonallisen ulkoasun perusteella tästä kokonaisuudesta alkoi sitten muokkautua asuin- ja liiketalo Vanhasta Porvoosta. Alakerran huoneisiin sijoittuvat osto- ja myyntiliike sekä lankakauppa. Yläkerrassa on pieni kahden huoneen asunto.

Makuuhuoneen seinät tapetoin lautasliinoilla. Lattialaudat ovat muropaketin kartonkia askarteluväreillä maalattuna. Muovikalusteet maalasin pienoismallimaalilla (emalimaali?) ja somistin kultaisella kynsilakalla.

Keittiönkin muovikalusteet maalasin pienoismallimaaleilla, ja seinissä on lautasliinatapetit. Hellan takana olevat kaakelit leikkasin vihreästä kartonkisesta teepakkauksesta. Sohvan kulunut istuinosa on styroksia.

Alakerran entisen kylpyhuoneen paikalle asettui pieni lanka- ja kangaskauppa.

Osto- ja myyntiliikkeen tilat on ilmeisesti remontoitu viimeksi 1970-luvulla, sen verran näyttävät ovat nuo kukkatapetit.

Paljon pientä viimeistelyä näyttää vielä olevan tässäkin talossa tehtävänä – listoja puuttuu ja ikkunakin on pelkkä aukko lastulevyssä. Ulkopuoli pitäisi myös siistiä ja maalata jossain vaiheessa, nyt se on maalattu keltaiseksi ja katto ruskeaksi. Jos vaan nyt löytyisi jostain tilaa tällekin projektille.

Tuota tupakkahuonetta suunnitellessa alkoi tehdä mieli jotain vähän… raikkaampaa. Niinpä näpersin Onnenkartanoon uuden sohvan. Tämä soffa onkin taatusti kotimaista laatua, mittatilaustyönä ostettu kotimaan tehtaalta.

Sohvassa on ajanmukainen muotoilu ja valkoinen villakangasverhoilu. Kokonaisuuteen kuuluu irrallinen rahi. Mukana on puinen tarjotin, joka sopii myös sohvan käsinojalle. Siitäpä onkin sitten mukava napostella sohvalla makoillessa.

Sohvan rungon tein nyt ihan helpon kaavan mukaan. Kaikki osat on vuoltu 2 cm paksusta styroksilevystä, pehmusteet ohuesta vaahtomuovista, ja päällystetty askarteluhuovalla. Selkänojan tyynyjen sisällä on vanua.

Kaikkein uusin taloprojektini on joulukuun alussa paikallisesta halpahallista ostettu “kukketalo”, joka sai sittemmin nimen Onnenkartano. Tällä hetkellä talo on koottu, kaksi ylempää kerrosta on tapetoitu ja portaat maalattu. Alakerta toimii toistaiseksi varastona. Ulko-oven eteen kuuluu portaat, mutta ne eivät nyt mahdu tuohon kirjahyllyyn sijoitetun talon ovelle, joten ne on varastoitu terassille.

Kirjoittelinkin jo talon taustatarinaa tuonne omalle sivulleen. Talossa olevat huonekalut ovat enimmäkseen vielä toisista taloista lainattuja.

Tällä viikolla syntyi pari uutta huonekalua ihan tätä taloa varten:

Ruokapöytä on tehty vanerista ja mäntyrimasta ja maalattu akryylimaalilla. Lapsen jatkettava sänky on balsaa ja mäntyrimaa, pohja pahvia. Sängystä puuttuu vielä patja ja lakanat