Terassi on toiminut tähän asti lähinnä varastona. Talon ulkoportaat, jotka eivät mahdu oikealle paikalleen talon ollessa kirjahyllyssä, ovat ikkunan (vai terassin oven?) edessä. Pari talvella Tiimarin alennusmyynnistä ostettua tuolia odottelee tuunaamista, ja jo ennen lumien tuloa talteen otetut sammalet ovat jääneet talven aikana käyttämättä. Nyt terassille täytyisi tehdä ainakin lattia, kunnon kaasugrilli, kukka-amppeli ja ehkä vähän muutakin kasvillisuutta. Pitänee vielä kalusteitakin miettiä.

Joulukuusen tein muuten viime jouluksi valkoisesta oikeasta piippurassista, runkona on varrastikku. Maalasin sitten valmiin kuusen ja kiinnitin tuollaiseen muovijuttuun, jonka alkuperästä en tiedä. Valoina pattereilla toimiva oikea jouluvalosarja.

Seuraa blogiani bloglovin’in avulla

Vaikka talo näyttää tosi kivalta, olen kyllä pettynyt sen laatuun. Kokosin eilen tämän talon lisäksi yhden Playmobil-rakennuksen, ja kyllä Lundby tuntui sen jälkeen tosi rimpulalta. Osia piti välillä jotenkin väkisin vääntää paikoilleen, ja koko ajan oli pelko, että jotain lohkeaa rikki. Esimerkiksi tuota suihkun saippuakoria en edes lopulta saanut kunnolla seinään kiinni, kun taas Playmobilia kootessa ei tarvinnut kuin tökkiä osat paikoilleen. Lasten leikeissä kyllä nopeasti varmaan jotain Lundbystä hajoaisi. Kauas on menty siitä laadusta, jota 80-luvun Lundby-taloissa tuntuu.

4- ja 7-vuotiaat lapset koeleikkivät vähän talolla, vaikka minua oikeastaan koko ajan pelotti paikkojen hajoaminen. Mutta leikkimistä vartenhan Lundby-talot on suunniteltu, joten… Lienevätkö muuten nämä tiukan näköiset herrat rakennustarkastajia:

Nukkeäidin hieman epäsymmetrinen vaippakaava:

Löysin muuten vielä muutaman vauva-aiheeseen liittyvän vanhemman kuvan. Kudotun kantoliinan sitominen näin pienelle miehelle on vähän hankalaa, joten sidonta ei ole täysin optimaalinen. Näyttävät silti kotityöt sujuvan tältä isukilta lapsi kantoliinassa.

Tässä vielä trikoinen raitaliina, jonka avulla vanhempi ja lapsi pääsevät kivasti vaikka luontoretkeilemään.

Tuolin virkkasin puuvillapäällysteisestä rautalangasta. Juomamuki on sitruunamehupullosta – onkin tosi raikkaan sitruunainen drinkki ihan oikeasti.

Talo on kokonaan vanerista tehty, liekö jonkun vankilan tms. mallistoa, olen nähnyt tällaisia taloja ainakin paikallisissa neuvoloissa.

Perheen isällä on näköjään jatkuvasti kantoliina päällä, että on sitten helppoa sujauttaa lapsi sinne tarvittaessa. Sohvan olen itse tehnyt, lipasto ja astiat ostettuja. Koira on joku vanha kokomassainen koriste-esine, en tiedä mitä materiaalia lienee.

Nojatuoli on ostotavaraa.

Keittiön unikkoverho on kartonkia, johon olen itse värittänyt unikot. Keittiökalusteet rakensin pahvista ja paperista, työtaso on Ikean oikean keittiökaapin mukana tullutta kivikuvioista “viilua”. Vetimet leikkasin tuikkukynttilän kiposta. Pöytä ja tuolit eivät näköjään nyt näy kunnolla yhdessäkään kuvassa, mutta pöytälevy on Pringles-purkin kansi, jonka pohjaan olen liimannut pahvia vahvikkeeksi. Pöydän jalka on sitruunamehupullon yläosa siniseksi maalattuna. Tuolien istuimet leikkasin pakasterasiasta ja verhoilin, jalat rautalankaa. Koiranruoka on nappiin liimattua soijarouhetta.

Sängyn vääntelin rautalangasta ja maalasin pienoismallimaalilla. Makuuhuoneen tapetti on ryppyistä lakanakangasta.

Vihreän (vai onko tämä väri nyt avokado) suihkukaapin sain muistaakseni palkinnoksi “ei-ihan-kamalan-huonosti-menneestä” neuvolakäynnistä. Meillä on muuten nykyisessä 1:1 talossa ihan tämän saman värinen vessa samalta aikakaudelta kuin tämä suihku!

Uima-allas menneiltä vuosikymmeniltä lapsuudestani:

Aiemmin mainittu muutaman vuoden takainen Citymarketin alekori tarjosi myös tällaiset herkut, joille ei ole vielä paikkaa löytynyt, molemmilla seteillä on näköjään ollut hintaa 10 euroa. Kuvista näkyy ehkä vähän huonosti, mutta kyseessä on sinisellä kankaalla verhoillut tuolit ja ruokapöytä sekä punainen sohva ja nojatuoli sohvapöytineen.

Nämä viimeiset nojatuolit olen joskus ostanut kirppikseltä, eivätkä varmaankaan ole Lundbytä, mutta ne ovat muuten aika jännät. Ne ovat umpipuuta ja vaneria, ja ne on pinnoitettu tuollaiseksi plyyssisen näköiseksi jollain maalin tapaisella pinnoitteella. Kerää muuten pölyä aika hyvin tuo pinta, eikä sitä oikein voi pyyhkiäkään, ettei koko “verhoilu” lähde mukana…

Olisi kiva kuulla, mistä tällaiset tuolit voisivat olla kotoisin.

Kaikki kuvissa näkyvät huonekalut (olohuoneen sohvaryhmää lukuunottamatta) ovat tulleet minulle tämän talon mukana.

Keittiön syöttötuolin alkuperästä minulla ei ole kyllä varmaa tietoa, onko Lundbytä vai jotain muuta. Olohuoneen sohvakalusto on omasta lapsuuden nukkekodistani.

Makuuhuoneessa sängynpääty kaipaisi näköjään hieman liimaamista. Oletan näiden kalusteiden olevan Lundbytä, mitään varmaa tietoa ei näistäkään ole.

Talon alkuperäiskalusteisiin kuuluu lisäksi kokoelma muovikalusteita.

Ostin tämän Lundbyn kirppikseltä joitakin vuosia sitten. Talolla oli leikitty aika rajusti: portaat puuttuivat, seiniin ja lattioihin oli piirrelty, lattia repeillyt.

Vaikka talon runko oli ehjä, ei siitä enää miksikään keräilykappaleeksi olisi ollut, joten päätin laittaa talon kokonaan pintaremonttiin.

Tästä Lundbystä tuli 70-lukulainen tiilitalo, jossa asuvat edelleen aivan alkuperäiset, talon itse rakentaneet asukkaat. Ulkoseiniin liimasin printatut tiilikuviot ja muovireunukset maalasin pienoismallimaalilla. Kuten näkyy, katto on edelleen pinnoittamatta. Talon kalusteista suurin osa on ostettu Citymarketin poistokorista jokunen vuosi sitten – on muuten ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta, kun olen löytänyt Lundbyn kalustesettejä alennusmyynnistä!

Keittiön kaapistot ja sohva ovat 2000-luvun Lundbytä. Pöytä ja tuolit ovat jotain vanhoja halpiksia, jotka olen maalannut ja verhoillut. Lattia printattua laattaa, seinät oikeaa tarjoustapettia.

Keittiön vieressä sijaitsevan ruokasalin kalusto on myös Lundbytä 2000-luvulta, tosin taustalla oleva keinutuoli on lapsuuden nukkekodistani eli jostain 1980-luvun alkupuolelta (ellei sitten vanhempikin?). Lattia on printattua parkettikuviota, jonka päällystin kontaktimuovilla kunnon lakkakiillon aikaansaamiseksi. Seinät itse printattua tapettia.

Kylpyhuoneen kaakelointi on vielä tekemättä, mutta siellä on kuitenkin Lundbyn kylpyhuonekalustesetti, tämäkin muutama vuosi sitten ostettu.

Yläkerran tasanteen nojatuoli on lapsuuteni nukkekodista, eli varmaankin 1980-luvulta. Verhot itse tehty. Lattian remonttimiehet ovat tainneet tehdä oharit kesken olohuoneen…

Olohuoneessa on kankainen kokolattiamatto ja itse printatut tapetit. Sohvan ja nojatuolin olen ostanut kirppikseltä, joten niiden ikää en tarkasti tiedä. Muut kalusteet ja vauva ovat lapsuudestani. Luulisin, että kirjahylly ei ole Lundbytä, mutta tästä en ole varma. Joka tapauksessa se on ainakin 1980-luvun alun, jollei peräti 1970-luvun mallia.

Makuuhuoneen kampauspöytä ja tuoli sekä verhot ovat olleet minulla niin kauan kuin muistan, eli jostain 1980-luvulta. Sänky ja yöpöydät ovat 2000-luvulta eli samasta tarjouslaarista kuin talon muutkin uudet huonekalut. Makuuhuoneen muovimatto on oikeaa tapettia, seinillä itse printatut tapetit.

Tuolille ei ole vielä sijoituspaikkaa mielessä, joten jätin pintakäsittelyn (todennäköisesti maalaus) vielä tekemättä. Tässä tuolien tekemisessä on kyllä se ikävä puoli, että niitä yleensä tarvitsisi tehdä useampi samanlainen kappale, jotta voisi kokonaisen ruokailuryhmän koota, ja sekös vasta on tylsää. Näitä en nyt onneksi pystykään tekemään enempää, kun tuo rima pääsi loppumaan.

Minulla on pitkään pyörinyt askartelutarvikkeiden joukossa pussillinen puisia tiitä, siis niitä joita golfissa käytetään. Niistä oli nyt ihan pakko tehdä pari ikeahenkistä lasten jakkaraa, pöytäkin varmaan tulee samaan sarjaan lähiaikoina.

Jakkaroiden jalat eli nuo tiit olivat jo valmiiksi tuollaisia sinisiä. Istuinosat leikkasin yllättäen balsasta. Kolhuisuudesta päätellen nämä jakkarat ovat olleet lasten käytössä jo pidemmän aikaa.